Olet täällä

Lauri ja minä V

Mikidi 28.4.2019

Laurin vanhempien erosta oli kulunut noin vuosi aikaa. Vaikka ero oli ollut kaikin puolin sopuisa ja siisti, oli hyvä, ettei se häirinnyt nyt käsillä olevia ylioppilaskirjoituksia. Olimme molemmat niin kirjoihimme uponneita, ettei meillä jäänyt käytännössä ollenkaan aikaa toisillemme.

Lauri oli tehnyt ehkä hieman epätavallisen ratkaisun valitessaan isänsä asuinkumppanikseen. Talo oli myyty, ja Laurin vanhemmat olivat muuttaneet tahoilleen. Isosisko asui jo omillaan. Tosin olivathan Lauri ja hänen isänsä Mika hyvin läheisiä toisilleen, jopa kadehdittavan. He kävivät salilla yhdessä, pelasivat pleikkarilla ja silloin tällöin myös maistelivat viskejään.

Yhtenä tuollaisena maisteluiltana jutut olivat nousseet aivan uusiin sfääreihin. Lauri oli alkanut jakaa intiimejä salaisuuksiaan, mukaan lukien minun ja hänen suhteesta. Mika oli kuunnellut joka sanan. Ihan kaikkea ei oltu sentään jaettu, mutta pääkohdat kuitenkin. Eli että Lauri oli suhteessamme se alistuvaisempi osapuoli, jonka munaa koristi useimmiten siveysvyö.

Tuo vyökin oli esitelty jokaista yksityiskohtaa myöten. Alkoholin siivittämänä Laurikaan ei nähnyt tilanteessa mitään outoa. Mika oli ollut erittäin kiinnostunut ja halusi tietää lisää jokaisesta yksityiskohdasta.

  • Ja lopuksi se sanoi että haluaisi päästä mukaan, Lauri kertoi minulle naama peruslukemilla.

  • Päästä mukaan? kysyin varmistaakseni.

  • Kyllä, sessioimaan meiän kanssa. Ja siis alistuvana. Aikasempaakin kokemusta miestenvälisestä sillä kuulemma on.

Tuijotin Lauria sanattomana. Mitä tuohon pitäisi vastata? Olihan Mika varsin komea, reilu nelikymppinen korsto, joka oli Lauriakin isokokoisempi. Pääkin oli sopivasti jo kaljuuntunut.

  • Mitäs sä ite aattelet tästä? utelin.

  • En kyllä tiiä. Tuntus se oudolta.

  • Hmm…

  • Mutta...mistäs tuota tietää, Laurin silmissä oli taas tuo mystinen pilke.

Kirjoitukset saatiin lopulta taputeltua omasta mielestämme hyvällä menestyksellä. Nyt vain jännittämään tuloksia ja samalla lukemaan loppukevään pääsykokeisiin. Mutta ensin piti sessioida kunnolla pitkästä aikaa.

Päätimme Laurin kanssa tavata ensin hänen luonaan, josta siirtyisimme minun luokseni kotini tyhjennyttyä muista ihmisistä. Edessä siinsi kiimantäyteinen viikonloppu Lauri-pojuni seurassa, ei muita, ei minkäänlaisia häiriötekijöitä.

Laurin kalu oli ollut kirjoitusten yli lukossa. Yhteensä lukossa olo aika hätyytteli jo kolmea viikkoa. Pohdin mielessäni sallisinko Laurin jo tulla viikonlopun aikana vai jatkaisinko hänen kiimansa pitkitystä. Samassa huomasin pysäkkini olevan seuraavana. Painoin pikaisesti nappia, keräsin kamppeeni ja hyppäsin ulos bussista.

Ulkona keväinen auringonsäde tervehti minua. Lumi narskui iloisesti kenkieni alla.

Laurin uusi koti sijaitsi uudehkossa pienkerrostalossa. Oikein rauhaisa ja mukava alue. Asuntojen ulko-ovet sijaitsivat avonaisessa ‘’rappukäytävässä’’, johon kulki portaat talon päädystä. Pimpotin Laurin ovea sormet kylmästä kohmeisina.

Alkutervehdysten ja vaatteiden riisumisten jälkeen sirryimme Laurin huoneeseen. Se oli edelleenkin yhtä askeettinen kuin silloin muutama vuosi sitten ensi kertaa tavatessamme.

  • Mulla ois sulle yks juttu, myhäilin ujosti.

  • Millainen juttu, herrani, Lauri kysyi nohevana.

Kävelin repulleni, josta kaivoin esiin pätkän metallista kettinkiä, jonka päät oli yhdistetty jykevällä munalukolla. Lukosta riippui avain, jolla avasin lukon. Käskin Laurin seisomaan, jolloin pääsin asettamaan kettingin pojuni kaulaan. Naps vain, ja lukko kiinnitti ketjun tukevasti paikoilleen.

  • Nyt tiedät aina olevasi mun omistuksessa, hymyilin iloisena lopputuloksesta.

  • K-kiitos, herrani, Lauri sai sanottua.

  • Otahan tuo paita vielä pois, käskin. - Otan susta kuvan talteen.

Lauri ei tyytynyt vain seisomaan paikoillaan, vaan alkoi kunnolla poseeraamaan minulle. Hauikset, rinta ja selkä tuli esiteltyä kaikessa lihaksikkuudessaan. Kunhan vain uusi kettinki näkyi merkkinä siitä, että tämä lihakimpale oli jo omistuksessa.

Sitten kuului oven rapinaa. Me molemmat säpsähdimme varpaillemme.

  • Minä täällä, Mika hoilotti eteisestä. - Ootko kotona?

Lauri vastasi myöntävästi. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan tietenkin Mikan oli tultava omin silmin tarkistamaan tilanne.

  • No oothan sä kotona. Ai sulla on seuraakin, Mika nyökkäsi minulle. - Jaa, katos jätkiä, Mika alkoi virnuilla. - Teillä on jo kunnon leikit täällä.

Laurin vielä hetki sitten valloillaan olleesta uhmakkuudesta ei ollut jäljellä edes rippeitä. Päätin edes paikata tilannetta.

  • Tiiäthän sä meidät, yritin naureskella heikoin tuloksin. - Tässä just lahjoitin Laurille tämän metalliketjun merkiksi sen asemasta.

Mikan katse kiinnittyi ketjuun hyväksi aikaa. Hän astui Laurin viereen ja seuraavaksi piteli ketjua jo käsissään.

  • Tää on kyllä hieno. Simppeli, mutta viesti tulee selväksi.

  • Jep, ja halutessaanhan tähän voi liittää vielä pitemmän ketjun jolla voi sitten ohjailla tai lukita Lauri johonkin.

Mikan silmät tuikkivat. Silmät kiersivät kehää minun ja ketjun välillä.

  • Tuota...ootteko te miettiny sitä mun ehotusta?

  • Vähäsen joo. Ei olla tosin päätetty vielä mitään.

  • Joo joo, Mika vaikutti nyt joltain luokan eteen pyydetyltä oppilaalta, jolla ei ollut hajuakaan mitä hänen pitäisi oikein tehdä.

  • Kyllä kai sitä voisi kokeilla, Lauri pisti väliin. - Ei kai sitä muuten voi tietää.

  • No sitten se on ok mullekin, sanoin.

Mikan ilme kirkastui.

  • Mä oon jo valmis. Tosin muutamalla ehdolla.

  • Kerro pois vaan, vastasin.

  • Panojutut mua ei ainakaan vielä kiinnosta. Eikä siis teidän kahenkaan väliset. Ja Laurin ja minun välillä korkeintaan vaan käsihommia. Ja kova kipukin on poissuljettu.

  • Nuo on ihan hyväksyttävät ehdot. Vai mitä Lauri?

Lauri nyökkäsi. Totesimme jokaisen kolmen olevan valmiita aloittamaan. Sovimme session kestävän alustavasti yön yli. Turha pilata orastavaa kuviota turhan tiukalla aikataululla.

  • No niin, aloitin ja hieroin käsiäni yhteen. - Nyt kun Mika on niin kokematon näissä jutuissa, niin ensimmäinen neuvo tai käsky ennemminkin, on se että Mika seuraa Lauria mahdollisimman tarkkaan. Ihan jokaisessa pienessä jutussakin otat oppia. Tosin Laurikin voi joskus epäonnistua mutta sen te tulette molemmat nahoissanne sitten tuntemaan.

Mittailin edessäni seisovia körmyjä samalla pohtien mistä suunnasta tätä sessiota pitäisi alkaa lähestymään. Lopulta päädyin riisuttamaan Laurin bokserisilleen ja istuttamaan tämän tietokonetuoliinsa. Pojuni sai hetkisen olla sivustakatsojan roolissa.

Paneuduin nyt täysillä Mikaan. Tuo järkäle oli saatava kunnolla aisoihin ja opetettava tavoille.

  • No niin, lähdetään ihan aluksi siitä miten seistään oikeaoppisesti. Eli ei noin lysyssä vaan selkä suorana...noin, hyvä. Sitten otetaan pieni haara-asento jaloilla...noin justiinsa. Ja lopuksi kädet viedään selän taakse.

Myhäilin tyytyväisenä Mikan seistessä mallikkaasti Laurille niin tutussa asennossa. On näissä enemmänkin samaa kuin pelkkä ulkonäkö.

  • Ja nyt otat kaikki vaatteet pois paitsi alushousut.

Mika riisui vaatteet nopeasti lattialle. Paluu samaan asentoon kävi ilman käskyäkin.

  • Ai sulla on tollaset ihan pikkarimalliset, naurahdin Mikan mustille slogeille.

Siirryin Laurin isän viereen katse harhaillen päästä varpaisiin. Mistä kohtaa sitä oikein pitäisi aloittaa?

Päätin laskea käteni aluksi Mikan vatsalle, joka oli sopivan pehmeä, muttei mikään kumpu. Tummaa karvoitusta oli reilusti. Liikutin kättäni hitaasti ylöspäin aina rinnalle asti, jolla karvaa oli vieläkin tiheämmin. Rintalihakset pullottivat juuri sopivasti nännien sojottaessa kovina niiden päällä. Hieroin molempia nännejä hetkisen ennen kuin liikutin kättäni toiselle Mikan hauiksista. Käskin häntä jännittämään käsivarsiaan, mikä paljasti komeat käsilihakset.

Vetäydyin hetkeksi kauemmaksi ihailemaan tuota urosta. Karvaa sillä oli joka paikassa, kasvojakin komisti lyhyt sänki. Jalat olivat yhtä tukevat kuin Laurillakin, hyvät geenit pojullani. Slogeissa näytti olevan pieni kohouma.

  • Mites täällä jaksellaan? astuin Mikan eteen ja tartuin häpeilemättä kiinni alakerrasta.

  • Mainiosti.

Puristin hiukan lujempaa.

  • Mainiosti…?

  • Mainiosti, herrani, Mika lausui lopun hieman hiljempaa. Kyllä tässä oli hieman koulutettavaakin.

  • Just niin, sanoin ja päästin irti munista.

Käännyin nyt Laurin puoleen. Tämä oli pitänyt katseensa hyvin tiiviisti Mikassa ja minussa joka kerta kun olin vilkaissut tarkistaakseni tilanteen.

  • Tuus tähän viereen seisoon, käskin pojuani.

Nyt vasta tajusinkin kuinka paljon nuo kaksi miestä toisiaan muistuttivatkaan. Jos Laurista kasvaisi tuollainen karju kuin isästäänkin, niin olisin ikuisesti onnellinen. Tosin olinhan sitä jo nytkin.

  • Tehdään tästä hommasta vähän hauskempaa, aloitin. - Lauri riisuu Mikan slogit...hampaillaan.

Laurin kasvoille ilmestyi muutama epäileväinen kurttu. Mikan slogeissa tapahtui sen sijaan pieni terhakoituminen.

Jouduin käskemään pojuni polvilleen isänsä eteen, kun se ei omatoimisesti ottanut tapahtuakseen.

  • Ja nyt hampaat kiinni isäs alkkareihin orja.

Lauri kurottautui kohti sloggeja, mutta jähmettyi juuri kun oli saamassa niistä otteen. Marssin Mikan vaatekasalle, irrotin farkuista paksun nahkavyön ja palasin isän ja pojan luo.

  • Joko alkaa tapahtua vai annanko iskuja?

Lauri ei katsonut minuun päinkään. Mikan katse seilasi minun ja Laurin välillä.

Odotin hetken ennen kuin ryhdyin jakelemaan rangaistuksia. Katseeni oli aluksi Laurissa, mutta sitten äkkäsin Mikan. Iskin tuon isukin paksuille ja karvaisille reisille mojovia iskuja. Sain muutaman karjaisunkin kiitokseksi. Käskemäni asento piti juuri ja juuri.

  • Uskooko poika nyt totella? tivasin Laurilta.

Lauri nyökkäsi niin lyhyesti, että tuskin huomasin sitä. Mikan katse oli painunut alas poikaansa sekä riisumista odottaviin alushousuihinsa. Tällä kertaa pojuni sai hampaansa kiinni sloggien vyötäröön ja veti niitä alas hitain vedoin. Ne eivät olleetkaan mitään löysää mallia, vaan Mikan kiinteitä ja maskuliinisia muotoja korostavat.

  • Nooin, hyvinhän se menee, kommentoin väliin kun Mikan kalleudet paljastuivat kankaan alta.

Lauri teki työnsä huolella loppuun eikä päästänyt kalsareista irti ennen kuin ne lojuivat Mikan nilkoissa. Käskin iskää nostamaan jalkojaan ja vetaisin housut talteen.

  • Ei mennyt kyllä Lauri sulla ihan nappiin tämä suoritus tuon alun takia mutta ei anneta sen meitä liikaa häiritä. Ja nyt suu auki poju.

Käänsin Mikan slogeista esiin sen puolen, joka oli ollut munia vasten ja tungin ne Laurin suuhun. Lopuksi komensin pojuni takaisin tuolilleen istumaan.

  • Katotaanpas nyt millanen mörssäri täältä paljastukaan.

Kopeloin Mikan puoliheijarissa roikkuvaa kalua ronskein ottein. Sehän vain innostui niistä ja paisui melkein täyteen seisokkiin.

  • No on tää ainakin Lauria selkeesti isompi. Et oo poju isältäs saanu kyrpägeenejä, virnuilin. - Tosin sun asemassas sillä nyt ei ookaan niin väliä.

Mikan kassit roikkuivat raskaan näköisesti pusseissaan, joten kysyin tältä milloin tämä tykki oli viimeksi laukaistu.

  • Muistaakseni kolmisen päivää sitten, herrani, kuului vastaus.

  • Jaa, että ei isukilla oo aikaa juuri tumputtaakaan. Ehkä me näiden tuntien aikana annetaan sillekin mahdollisuus helpotukseen. Mutta nyt saat luvan helpottaa mun oloa.

Vetäisin farkkujeni vetoketjun auki. Kaiveltuani hetken pomppasi täydessä tanassa oleva heppini ulos sepaluksesta vapauteen.

  • Polvilles siitä ja ime.

Isukki ei aikaillut, vaan painui polvilleen, aukaisi suunsa ammolleen ja vei kaluni sen uumeniin.

  • Jaa että suoraan juuriaan myöten suuhun? naurahdin. - Käyhän se toki mulle.

Otin tukevan otteen Mikan kuulapäästä toisella kädelläni. Vapaaksi jääneellä kädelläni viitoin Laurin luokseni.

  • Tuu Lauri polvilles tähän mun viereen. Katopa miten iskäs ottaa kyrpää suuhunsa.

Lauri tuijotti herkeämättä isänsä työskentelyä. Niin tuijotin minäkin ja pistin hiljaa päässäni merkille, ettei Mika ollut mikään ensikertalainen tässä aiheessa.

  • Nyt kun Lauri oot siinä sopivasti niin otahan nuo mun pallit käsittelyyn, käskin.

Pojuni tuijotti hetken takaisin, kunnes kumartui. Hieman karvaiset kassini saivat nekin nyt kuuman kostean syleilyn. Laukeaminen alkoi olla uhkaavan lähellä.

  • Irti, molemmat.

Lauri ja Mika perääntyivät kalustani, joka jäi yksinäisenä sykkimään ilmaan. Koko kroppa tuntui vapisevan kyrpäni tahdissa.

  • Hyvin vedetty, muttei laukaista tätä vielä, kehaisin ja läpsyttelin samalla kyrpääni Mikan sänkinaamaa vasten. - Et oo sinäkään ekaa kertaa tätä tekemässä.

  • En ole, herra. On tuota kokemusta hieman jo takanapäin, Mika vastasi jalkojeni juuresta.

  • Joo-o, kyllähän teistä vielä kunnon alistujakaksikko saadaan aikaan. Mutta tiiättekö, mulla alkaa olemaan vähän nälkä, niin jos Mika tekisit meille jotain murkinaa niin päästään sen jälkeen vielä jatkamaankin.

Mika nousi seisomaan ja tömisteli keittiöön. En voinut olla huomaamatta kovana heiluvaa kyrpää. Käskin Lauria viimeinkin riisumaan bokserinsa, joiden alta paljastui siveysvyössä äärimmilleen pullistunut kalu.

  • Tästähän tulee hyvin hauska viikonloppu, virnistin.

0
Ei ääniä